Elämän teemana rauhoittuminen….
”Katso, kun mä alan elää just niin kun mä haluan”

Olen Maria, 25 –vuotias fysioterapeutti ja personal trainer, joka on viimeisen kahden vuoden aikana laittanut elämänsä uuden näköiseksi.

Vajaa kaksi vuotta sitten elämänmuutoksen riuhtaisemana päätin, että asiat muuttuvat. Sanoin ystävälleni kirjaimellisesti näin: ”Katso, kun mä alan elää just niin kuin mä haluan, katso, miten eri tavalla mä tulen elämään.” Tuntuu aivan absurdilta kirjoittaa tuo tuohon. Tuo on niin totta. Ja nyt voi katsoa. Nyt tämä juttu, tämä mun elämä olisi tässä, aika erilaista. Mä olen aika erilainen. Ja aika helvetin onnellinen.

Mä olen alkanut elää elämääni itseäni arvostaen ja valitsen tekemäni asiat sen perusteella, mikä tuottaa mulle onnellisuutta. En sen perusteella, mitä multa vaaditaan tai mitä mun pitäisi olla. En sen perusteella, mitä yhteiskunta määrittää tai koulutus opettaa.

Miltä tuntuu, kun ei tunnu hyvältä?

Mua on sattunut joskus aika paljon. Jaan tässä muutaman mieleen jääneen jutun. Mulla on ollut reilun vuoden mittainen polvikipu, josta oikeastaan kipuilut ovat muistini mukaan varmaan alkaneet. Mulla on ollut selkäkipua ja varpaan oireilua. Yläselkä on jumittanut ja kevyehkö kipukohtauskin on mulle tuttu juttu. Niska ja niskapäänsärky ovat myös tuttuja juttuja ja noita oli pahimmillaan useita viikossa jossain vaiheessa. Mulla on ollut poskiontelontulehduskierrettä ja huonon sisäilman vuoksi olen työssäoloaikana itkenyt monena iltana kotona, kun en ole yksinkertaisesti pystynyt menemään rakkaisiin harrastuksiini, koska on ollut niin kipeä olo. On ollut vaikea hengittää ja herätä aina aamuisin tukkoisena edellisen päivän altistuksen jälkeen. Mulle on jo opiskeluaikana puhjennut astma (tai no… en usko sen olevan astma, vaikka diagnoosi sillä nimellä meneekin) ja lisäksi olin aivan tuhoton stressaaja, joka on pistänyt vaivat varmaan moneen potenssiin.

Mielestäni ei ole normaalia, että nuoreen ikään olen joutunut sairastelemaan näin paljon. Ja hei, minä en todellakaan ole ainoa, joka tällaisia oireita kokee. Koen kuitenkin, että kaikilla näillä vaivoilla on merkitys, ja itse asiassa koen olevani nyt todella terve ja onnellinen näistä kokemistani vaivoista. En olisi minä ilman niitä. Ja moni ottaisi vaivani mielellään, jos pääsisi eroon omistaan.

Kaikenlaista on koitettu…

Kuvittelin aina yrittäneeni hoitaa kaikkia vaivojani. Ja olin hoitanutkin, tavallaan. Olin toki onnistunut hoitamaan itse astmaani ruokavaliolla niin, että pääsin eroon astmalääkkeistä, jos tuo nyt ikinä tyypillinen astma edes tosiaan oli. Olin harrastanut paljon ja tehnyt kaiken ”niin kuin pitää”. Olin venytellyt ja yrittänyt olla hyvä kaikille ihmisille. Opetin ihmisille, miten fyysisiä vaivoja voisi hoitaa. Itse en saanut muutamaa jumppaliikettä tehtyä kotosalla illalla, selkää jomotti ja välillä nilkutin pahemmin kuin vastaanotolle saapuvat asiakkaat. Painoin jonkin sortin suoritusta yli 12 tuntia päivästä. Oli ihan normaalia, että viikossa ei ollut yhtään kokonaista päivää, jolloin olisin vain levännyt ilman mitään ohjelmaa.

Jossain vaiheessa aloin kroonisten kipupotilaiden tapaamisten jälkeen ymmärtää psyykkisen puolen vaikutusta kipuihin. Aloin kiinnostua siitä. Aiemmin mainitsemani elämänmuutoksen jälkeen minulla oli suuri tarve tutustua itseeni: kuka minä olen ja mitä minä haluan, mikä tuottaa minulle onnellisuutta? Näiden asioiden yhdistyessä elämässäni samoihin aikoihin, muutosliikehdintää alkoi tapahtua.

Uuden ajan alku

En oikein tiennyt mistä aloittaa, mutta olin lukenut meditaatiosta. Aloitin meditaatiokokeilun, 10 min päivässä, en edes ihan joka päivä, mutta usean viikon ajan. Huomasin, että koin jotakin ihan uudenlaista tunnetta tätä harjoitusta tehdessäni. En osannut ihan kokonaan nimetä tuota tunnetta, eikä se tullut läheskään joka kerta meditoinnin jälkeen, mutta tarpeeksi usein, että se piti minut otteessaan. Myöhemmin kävin meditoimassa myös ryhmässä, joka oli minulle pitkään viikon rauhoittumishetki. Jossain vaiheessa opin nimeämään tuon tunteen, jota olin kokenut.

Se oli rauha.

Aloin kiinnostua ihmisen psyykkisestä puolesta entistä enemmän, ja huomasin, että asiakkaanikin hyötyvät uudesta tietotaidostani valtavasti. Motivaatio kasvoi kasvamistaan. Kävin muutamilla kursseilla aiheeseen liittyen ja aihe kasvoi mukanani. Lähipiirini alkoi muuttua maltillisesti. Elämääni tuli saman henkisiä ihmisiä, ja koin heidän kanssaan voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sain valtavasti energiaa, ja noissa kohtaamisissa koin samaa, uutta tunnetta, rauhaa.

Ylikuumeneminen

Vajaa vuosi elämänmuutoksestani, olin toteuttanut niin paljon unelmiani, etten olisi uskonut mahdolliseksi, kun aikaisemmin mietin. Olin kehittynyt ja luonut paljon asioita, auttanut valtavasti ja antanut aikaani jaksamiseni kustannuksella. Hukkasin rauhan. Olin jo aiemmin päättänyt, että tahdon vielä joskus lähteä x mittaiselle matkalle, mahdollisimman pian. Tein hurjasti töitä tavoitteeni täyttymiseksi, ja sain matkakassankin hyvin täyteen. Fyysisesti ja henkisesti olin kovin väsynyt. Osa ihmisistä ympärilläni huomasi sen ja saattoi mainita siitä, monet eivät huomanneet tai halunneet mainita. Kiitos kaikesta.

Onneksi matkaanlähtö oli jo lähellä, kun aloin olla sietokykyni rajoilla. Mulla ei ollut enää paljoa töitä viikossa, mutta viikot tuntuivat ihan yhtä raskailta kuin silloin, kun työtä oli 2-3x enemmän. Aloin tajuta, miten väsynyt olin ollut.

Lähdin etsimään rauhaa

Lähdin matkaan, ensin tapasin Australiassa vuoden asuneen ystäväni, vietimme Balilla kaksi viikkoa. Olin ehkä aavistuksen huonoa seuraa, sillä saatoin nukkua 10 – 12 tuntia yössä(ja onneksi nukuin), yö toisensa perään, vaikka ei aina niin kovin paljoa edes tehty päivän aikana. Onneksi Balista jäi melko hyvä muistot, ja joogamatot balin joogakouluissa tulivat minulle tutuiksi ja rakkaiksi. Balilta jatkoin matkaa sinne, minne olin edellisestä matkastani asti haaveillut, Australiaan. Varasin hotellin ensimmäiseksi yöksi Brisbanen lentokentälle saavuttuani. Kävin tutkimassa kaupunkia ja iltapäivällä saavuin hotellihuoneeseen. Vietin siellä koko illan. Ja varasin huoneeni toiseksikin yöksi. En poistunut toisena päivänä huoneesta kuin ruokaa hakemaan. Tuolloin päähäni tärähti tosissaan, mikä silloinen olotilani oli. Nukuin ja lepäsin koko vuorokauden. Vietin Australian itärannikolla vajaat kaksi kuukautta rauhoittuen ja itseäni kuunnellen. Minulla olisi ollut mahdollisuus viettää Australiassa vaikka vuosi, mutta koen, että tuossa ajassa sain sen, mitä lähdin hakemaan. Enemmän tai vähemmän leikillisesti olen sanonutkin, että se oli vähän sellainen itse kustannettu sairasloma, ja paljon enemmän. Ja kerrottakoon tässä vaiheessa, etten vaihtaisi mitään pois, en mitään. En edes yhtäkään väsynyttä aamua tai kipua, jota olen saanut kokea.

Villi kortti Kolumbiaan

Australiassa tein vielä villin päätöksen ja ilmoittauduin retriitille Kolumbiaan. Siellä sain todella tutkia itseäni ja olla juuri sellainen kuin olen, upeiden viidakkosisarteni seurassa Santa Martan Sierra Nevadan rauhoittavilla vuorilla. Tuolla koin rauhan löytyneen, ja koen etsineeni suuntaa. Se oli kuin loppusoitto sille musikaalille, jonka olin läpikäynyt syksyn aikana. Se täydensi matkani, niin fyysisen, kuin henkisen. Tiesin sen tosin jotenkin jo etukäteen. Työ on jatkunut vielä kotona matkan jälkeen ja noin puoli vuotta reissuun lähtemisen jälkeen, alan tuntea, että olen elämäni kunnossa. Voisin sanoa, etten ole vielä koskaan voinut näin hyvin. Koskaan niin, että muistaisin.

Reissun aikana opin kivusta ja kehosta paljon, vaikken lukenut yhtään tutkimusartikkelia tai oppikirjaa. Opin, ettei kipua voi ikinä pitää vain fyysisenä eikä mikään kehon tuntemus ole koskaan vain fyysinen, vaan se on aina ihmisen henkisen, psyykkisen ja fyysisen yhdistelmä. Olinhan minä tämän jo tiennyt ja lukenut, mutta kun se konkretisoituu oman kehon ja mielen kohdalla, kummasti sitä kokee asiat ihan erilailla.

Mihin tämä sitten johtaa?

Se johtaa siihen, että olen alkanut hahmottaa paikkaani ja osaamistani tällä pallolla. En enää voi hoitaa ihmisiä ainoastaan puolen tunnin tai kolmen vartin aikana. Tahdon tarjota ihmisille jotain laajempaa, jotain, mikä tukee oikeasti hyvinvointia ja ohjaa asiakasta itseään parantamaan hyvinvointiaan ja pääsemään eroon rajoittavista kivuistaan. Se johtaa siihen, että aloitan mentaalivalmentajan koulutuksen uusien, filosofiaani tukevien työkalujen keräämiseksi työni tueksi.

Se johtaa siihen, etten enää tee töitä niin paljon, että väsyn itse. On minulle ja asiakkaille paljon hyödyllisempää, että olen levännyt, voimissani ja aivoni toimivat 110 %. Asiakas saa takuulla parempaa hoitoa, kun hän tietää, että tuo fysioterapeutti ei muuten ota ollenkaan ihmisiä vastaan, kun se on väsynyt tai uupunut. Se on oikeasti läsnä, kun se ottaa asiakkaan vastaan ja antaa oikeasti aikansa ja läsnäolonsa asiakkaalle. Siksi myös vastaanottoaikani ovat jatkossa mitä tahansa 30 minuutin ja vaikka kolmen tunnin välillä.

Samasta syystä järjestän myös eripituisia tapahtumia, joihin ihmiset voivat tulla oppimaan itsestään ja hyvinvoinnistaan. Siitä syystä haluan puhua ihmisille ja herättää heissä ajatuksia ennemmin, kuin tehdä samankaltaisen työviikon toisensa jälkeen. Samoista syistä syntyi valtava motivaatio nettisivuihin, joihin kuin ihmeen kaupalla löytyi mahtava tekijä läheltä.

Blogi

Syntyi myös blogi. Blogi, jonka suuntaviivoista en vielä tarkalleen ottaen tiedä, mutta hyvän olon ja tiedon jakaminen kulkevat varmasti mukana. Nyt Sinä tiedät, kuka kirjoittaa tätä blogia, ja mistä lähtökohdista. Nyt Sinä olet vapaa päättämään, voisiko se kiinnostaa sinua.

~ Herättikö teksti ajatuksia? Jaa ajatuksesi kanssani, kiitos! ~

~~Jos Sinä kaipaat rauhaa ja vähemmän kiirettä, tsekkaa Hyvän olon viikonloput ~~


1 kommentti

Mitä on psyykkinen-/ mentaali-/ mielen valmennus... life coaching? - Maria Kaunismäki & #183;14.10.2019 19:11

[…] Tähän kysymykseen en ehkä voi vastata pitävästi kaikkien valmentajien puolesta, sillä jokaisella on vahvasti oma tyylinsä, taustansa ja syynsä tehdä valmennusta valitsemallaan tavalla. Itse yhdistelen valmennuksessani fysioterapeutin ja fyysisen valmentaja (PhysioTrainer) ja psyykkisen valmentajan (LCF Life Coach) osaamista, joka tekee toteuttamastani valmennuksesta erikoislaatuista. Siitä, miksi teen valmennusta, voit lukea täältä. […]

Vastaa